Paljon tuli taukoa edellisestä merkinnästä, treenien puutteessa kun ei paljoa tapahdu. Tai siis, voisihan tänne lätistä vaikka mitä koulun kursseista ja tenteistä ja Ruotsin ihmeellisyydestä, mutta ei ne kuitenkaan ketään oikeasti kiinnosta. Mukavampi höpötellä lajijuttuja, joista muut kuin harrastajat eivät tajua hittojakaan, eivätkä nekään todennäköisesti kaikkea.

Ensiksi kuitenkin jatkoa edelliseen merkintään, jotta saataisiin edes jonkinlaista jatkuvuutta 1,5 viikon tauosta huolimatta. Eli lääkäri ei löytänyt röntgenistä murtumaa tai muutakaan vikaa. Antibiootteja popsimalla saatiin jalan turvotus alas ja sain sitten sörkkimällä paikallistettua varsinaisen kipupisteen tuohon isovarpaan "rystysen" sisäreunaan. Viime viikon perjantaina menin tapaamaan lääkäriä pyynnöstä uudestaan ja mainitsin tästä havainnosta. Kiinnosti lääkäriä tasan sen verran, että määräsi kipulääkityksen antibiootin rinnalle. En siis vieläkään oikein tiedä, mikä jalassa on oikeasti vikana.

Pääosin varvas tuntuu jo ihan normaalilta, mutta välillä, etenkin jos on jaloillaan tai istuallaan pidempään, iskee tuohon rystyskohtaan eräänlainen vihlonta, jota ei kuitenkaan ihan kivuksi voi sanoa. Sen sijaan jos isovarvas pääsee huomaamatta taipumaan johonkin suuntaan (erityisesti sivulle ulospäin, mutta myös ylös/alas), iskee varsin terävä kipupiikki. Jostakin syystä käsittämättömästä tätä kipua saa lievitettyä huomattavasti vetämällä varvasta suoraan ulospäin. Sekä tuntuu että kuuluu, kun osat kolahtelee paikalleen tuossa rystysnivelen kieppeillä. En tiedä onko siellä sitten värmeet pakkaantuneet kasaan vai mikä lienee ongelma.

Kun tuota vastaanottolääkärin kiinnostusta tuli tuossa arvosteltua, niin mainitaanpa vielä ennen harjoittelun käsittelyä lääkäristä, jota oikeasti kiinnostaa. Nimittäin tuo kilpailulääkäri, joka mun jalkaa kisapaikalla tutki ja suositteli röntgeniäkin, lähetti mailin ja kyseli, että mitenkäs menee. Sanoikin kyllä, että niin saattaisi tehdä, mutta aika kiva silti. En tiedä onko joku opiskeleva lääkäri, joka opintojensa edistämiseksi haluaa tietoja vai mikä on, mutta miellytti joka tapauksessa.

No niin, sitten treeneihin. Keskiviikon ja torstain BJJ-vuorot oon käynyt kokeilemassa. Jalan suojaamiseksi teippasin varpaat ja vedin vielä painikengän päälle. Keskiviikkona katsottiin halfguardia, joka asemana oli aika hyvä jalan kannalta. Vanhaa kunnon nutcracker-temppua katsottiin, eli lieve/vyö vastustajan haarovälistä ja kääntö joko plan b tai oldschool -suuntaan. Myös selkään voipi puikkia, jos siltä tuntuu. Triple attackin erikoismuoto tämä siis tavallaan. Treenit meni varpaan puolesta kohtuullisen hyvin, kerran kolahti jalka varvas edellä mattoon ja se vihloi sen verran, että otin yhden erän taukoa ja ruksautin taas varpaan kohdalleen, kuten edellä esitin. Sparrit menivät varsin hienosti, tosin tuo ruskeavöinen vetäjä pyyhki taas lattiat minulla lopettamalla kolmesti suoralla käsilukolla. Kehui kyllä kovasti sparrin jälkeen, mutta luullakseni säälistä.

Torstain tekniikat eivät sopineet varpaalle ollenkaan niin hyvin, oli nimittäin alasvientejä. Shoottaaminen ei onnistunut lainkaan kuin toiselle puolelle ja sillekin huonosti. Pystysparri oli ihan katastrofi, jo toisessa erässä taitoin varpaani kata gurumassa ja katselin loput pystyt laidalta. Guardin ohitus -sparriin menin lopussa mukaan, mutta ei mennyt sekään häävisti. Martin lopetti triangelilla ja yksi sinivöinen pääsi mun guardista ohi. Varpaan lisäksi nimittäin tuossa oikeassa jalassa särkee nilkka edelleen melkoisesti ja suljetun guardin pitämisestä ei tahdo tulla mitään. Avointa on kyllä hyvä harjoitella ja erityisesti guardin palautuksiin oon nyt panostanut nämä kaksi treeniä. Ja panostan jatkossakin, alkaa vähitellen risoa tuo kilppariin kääntyminen. Amatöörien temppu.