Jaa että mitenkäkö menee? No ei kovin hyvin, jos rehellisiä ollaan. Treenitauolle jouduin itseni lykkäämään, kun kivisti ja särki niin maan hiivatisti. Lisäksi rupesi iskemään flunssan ja kuumeen oireitakin läpi siinä määrin, että treeni-ilo (ja näin ollen elämän vastaava) alkoi olla varsin vähissä.

Edellisen merkinnän jälkeen on tapahtunut mm. seuraavaa. Maanantaiaamuna piti tavata projektityöryhmä koululla kello 09:00. Näillä etäisyyksillä se tarkoittaa, että heräillä joutuu noin 07:30. Pääsin sänkyyn noin yhden pintaan, mutta ensimmäistä kertaa en saanut nukuttua hetkeäkään ennen asetettua herätystä. Yleensä saa kuitenkin ainakin pari tuntia uinuttua. No joka tapauksessa, seitsemältä nousin sängystä kevyesti turhautuneena ja painelin kouluun. Maanantain treeni jäi näin ollen välistä ja meninkin jo 19:30 illalla nukkumaan. Sepä ei kuitenkaan juuri auttanut, vaan herätys seuraavana päivänä meni kuitenkin kahteentoista. 16,5 tunnin unet räppäisin siinä siis.

Tiistaina selvisin jo treeneihinkin. Enkä kyllä ollut tulessa, täytyy sanoa. Ei nyt mitään erityistä vastoinkäymistäkään ollut, mutta tuntui vain, että kaikki teho lihaksistosta kateissa. Positiosparrit eivät menneet normaaliin tapaan (hävisin jopa muutamalle sinivöiselle erän) ja omassa triangeliyrityksessäni satutin oikean nilkkani jälleen kerran. Tekniikka näissä treeneissä oli erilaisia versioita double legistä, jossa pudottaudutaan molemmille polville. Niistä ei enempää, kuten ei treeneistä yleensäkään.

Keskiviikon treenit veti Rikard. Alkupuolisko treeneistä oli lämmittelyä ja melkoisen tappavaa jalkajumppaa, jonka pääosan jouduin kuitenkin skippaamaan. Kävi nimittäin askelkyykky tuohon hajonneeseen akilleeseen pelottavan kipeää. Kyykkyjen jälkeen palasin kuitenkin joukkoon, ja loppuosa treeneistä käytettiin guardista nousemisiin, guardin avaamisiin ja lopulta ohituksiin. Näissä treeneissä ei siis sparria, edes positio-. Treenien loppupuolella Rikard komensi kolmen hengen porukan kerralla tekemään ensin neljä kierrosta mahdollisimman monta leukaa (leveällä myötäotteella) ja sen jälkeen neljä kierrosta mahdollisimman monta dippiä. Eli tuli yläkroppakin käsiteltyä vielä.

Jo keskiviikkoiltana alkoi herätä ajatus, että torstain treenit saattaa joutua skippaamaan. Ajatus vahvistui ja lukittui erittäin tuskaiseen herätykseen torstaina. Särki ja kivisti sekä päätä että kroppaa, erityisesti olkapäitä ja nilkkoja. Taukoa päätin siis ottaa useamman päivän. Tämä jo ihan senkin vuoksi, että saisi vähän kisafiilistä takaisin. Kisamotivaatio (ja siihen liittyvä itseluottamus) oli tuossa pari viikkoa sitten erinomainen, nyt se on heikommin sujuneiden treenien sekä kroppaongelmien myötä kadonnut lähes kokonaan. Pari viikkoa aikaa löytää se kipinä uusiksi.

Ensi viikko kulunee pitkälti tuon projektityön kirjoittamisessa. Saa nähdä miten käy treenien. Uskomatonta, miten kisojen alla onnistuukin aina elämä heittämään voltin.