Huh, on se hauska miten ihmisen mieliala voi muuttua, kun vähän saa ruokaa päähän. Olin aikeissa kirjoittaa suuremman luokan avautumisen siitä, kuinka surkeasti tämän päivän treenit meni. Olin jopa ehtinyt metrossa keksiä oivallisen elämisen tuskaa nasevasti ilmaisevan aloituksen, mutta antaapa nyt siis olla.

Ratkaisin siis eilen esittelemäni treeniongelman lintsaamalla nokkelasti aamun projektiluennon ja menemällä päivätreeneihin 12-13. Hieman yllätyin, kun salille sisään astuessani näen suoraan rivin seuran eliittiä, Rikard itse sekä 4-5 ruskeavöistä. Eivät ole siis mitään toissijaisia harjoituksia nämä päivätreenit.

Joka tapauksessa, enpä ollut kyllä liekeissä tänään. Pikemminkin ahtojäässä. Ei tuntunut mikään oma juttu toimivan, kroppaan sattui ja pää ei toiminut. Taputtamaan en treeneissä joutunut, mutta Rikardin käsittelyn jäljiltä kyllä tuntui varsin nöyrältä taas pienen miehen olo. Sinällään päivätreenit olivat kuitenkin ihan mielenkiintoinen kokemus ja menen varmaan poikkeamaan uudestaankin.