Onpas hajottavaa, viikon neljäs päivä menossa (kerettiläisesti aloitan viikkoni maanantaista enkä sunnuntaista), ja ainoastaan yksi lajitreeni takana. On nimittäin ollut vaihteeksi ihan sellainen olo, kuin opiskelisi, ja päivät olleet sitten sen mukaisia.

Maanantaina paineltiin Södertäljeen haastattelemaan Scanian henkilöstöä. Siinä hurahti jäyhevästi koko päivä, eikä tarvinnut illalla edes etäisesti haikailla Aronan seminaarin perään. Sinänsä tappio oli kuitenkin kuviteltuakin pienempi, Arona oli nimittäin peribrasilialaiseen tyyliin missannut lentonsa Espanjassa ja näin seminaari sitten peruuntui.

Tiistaina alkupäivä meni kirjoitellessa kevyessä kenttähajotuksessa tuota projektiraportin pohjustusta. Siitä sitten viideksi treeneihin, joissa vastassa oli Ruotsiin palannut Gabriel Willcox. Katseltiin jälleen kerran kauluskuristuksia. Suljetusta guardista Gracie classic,  Gracie classic #2 (eli toisen käden kämmen vasten olkapäätä), toisen käden vimpautus pään yli ja sama lievekikkaus joka oli jo aikaisemmin Gabrielin ja Pedron leirillä. Sen jälkeen mountista versiot noista kolmesta ensimmäisestä.

Normaalisparria sain kolme erää pyörittyä, Gabrielin, Omidin ja Richardin kanssa. Gabriel otti tällä kertaa hieman aiempaa tiukemmin ja kahteen pukukuristukseen jouduin nöyrtymään. Omidin puolestaan nappasin uuteen jujiin ja sain siitä hyvästä Jihadin ylleni. Ei nimittäin ota ihan kevyesti tämä kaveri sinivöiselle taputtamista.

No niin, sitten tähän tuhojen kauteen. Keskiviikkona heräsin aamulla tekemään raporttia, mutta päädyinkin pesemään pyykkiä. Saatuani vermeet koneesta päätin evakuoida itseni koululle, jossa aloitin raportin kirjoittamisen noin klo 14. Klo 16 saapuivat muut ryhmän jäsenet paikalle ja siinä väännettiin sitten rattoisasti noin 23:15 saakka, jolloin erään jäsenen piti kiirehtiä viimeiseen junaansa. Tuossa vaiheessa kävi kuitenkin tuskallisen selväksi, että espanjalaispariskunnan (aivan oikea pariskunta siis) tuottama teksti oli sekä kieleltään että sisällöltään siinä määrin kammottavaa, että uusiksi menee. Pääsin siis kotiin noin 00:20 (odotusajat myöhäisarki-iltana on aika pitkiä) ja kirjoitin heidän osuutensa kokonaan uusiksi. Joskus ennen kolmea vaakatasoon ja houreisen yön jälkeen joskus seitsemän ja kahdeksan välillä ylös ja yhdeksäksi taas koululle kirjoittamaan loput raportista. Taisi mennä niin, että neljän henkilön 25 sivun raportista minä kirjoitin lopulta joku 17-18 sivua. Odotin tuota kyllä projektin alusta saakka, joten ei mikään yllätys.

Torstai-iltana on vielä edessä pakollinen höpöhöpöseminaari, joka tehokkaasti estää treenaamisen harkitsemisenkin. Toisaalta näillä yöunilla en ehkä olisi viitsinyt mennä itseäni häpäisemään muutenkaan.

Kiukuttaa tarpeeton treenitauko, mutta toisaalta olo on helpottunut tuon riivaajan nyt väistyttyä. Ensi viikolla pitäisi alkaa lueskella tenttiin, kun tuon Scandi Openin vuoksi jää viimeisen viikonlopun opiskelu aika vähäiseksi.