Kirjoitin ensin edellisen merkinnän loppuun pienen maininnan ensimmäisestä näkemästäni graduaatiosta täällä Hiltissä. Aloin kuitenkin illemmalla pohdiskella asiaa tarkemmin ja ryhdyin muokkaamaan tekstiä. Juttu paisui lopulta niin pitkäksi, että päätin tehdä siitä oman merkintänsä. Katsotaan minkä verran saan tekstiä aikaan tällä kertaa, päivitys nimittäin katosi tietokantaongelmien vuoksi.

Eli tosiaan, tiistain treenien lopuksi pääsin todistamaan ensimmäistä vyögraduaatiotani Hiltissä. Mats, joka voitti sarjansa sunnuntain lukkopainikilpailussa, graduoitiin purppuralta ruskealle. Hiltin (tai käytännössä Rikardin) graduaatiomenetelmä on selkeästi paras, joka minun urallani on vastaan tullut. Treenien lopuksi, kun harjoituksiin osallistuvat järjestäytyivät vyöarvon mukaisesti riveihin (osa vetäjistä tykkää päättää harjoitukset näin, etenkin jos heillä on jotain huomautettavaa tai ilmoitettavaa. Muodostelmasta ei kuitenkaan kumarrella, älkää pelätkö), Rikard yksinkertaisesti ilmoitti uudesta vyöstä ja sitoi sen Matsin ympärille. Ainoa poikkeus normaalitreeniin nähden oli, että vetäjän kättelyn lisäksi harjoittelijat kävivät onnittelemassa Matsia uudesta vyöstä (enkä edes tiedä kävivätkö kaikki). Ei piiskausta, ei heittelyä, eikä muutenkaan mitään tarpeetonta kohinaa. Yksinkertainen ja koruton, mutta kuitenkin varsin intiimi tapahtuma, jossa yksi harjoittelija on saavuttanut kehityksessään hetken, jolloin vyön väri muuttuu.

Tässä järjestelmässä siis yksittäinen harjoittelija sai uuden vyöarvon juuri silloin, kun valmentaja sen sopivaksi katsoi. Juuri tällaisena minusta BJJ:n kamppailulajimaailmassa poikkeuksellinen vyökoettomuus pääsee erityisarvoonsa. Korotus ei vaadi läsnäoloa jonain tiettynä päivämääränä, eikä näin ollen korotus voi myöskään mennä sivu suun, jos jossakin tietyssä harjoituksessa ei ole paikalla. Korotus tapahtuu aivan tavallisessa harjoituksessa, joten kukaan ei voi saapua paikalle odottaen saavansa uuden vyön ja pettyen, jos näin ei tapahdu. Korotus ei myöskään tapahdu tarpeettoman aikaisin vain siksi, että seuraava mahdollisuus saada vyö olisi vasta vuoden päästä (tai liian myöhään, koska tilaisuuksia ei vain ole ollut). Suuressa osassa Suomen seuroista samanaikainen korottaminen on toki välttämätöntä, sillä omaa mustaa vyötä ei löydy, eikä omalle valmentajalle ole annettu valtuuksia myöntää alempia vöitä. Onneksi tästä ongelmasta päästään ajan myötä toivottavasti eroon. Eikä tähän missään tapauksessa tulisi suhtautua siten, että aina kun on tilaisuus, on pakko korottaa, vaikka vain sitten yhdellä natsalla.

Mainitsemisen arvoista onkin muuten myös se, että Hilti ei käytä natsoja laisinkaan, joten jokainen korotus on oikeasti merkityksellinen, eikä ns. "no oot käynyt harjoituksissa"-natsoja jaella. Natsattomuus myös pienentää vyön odotusarvoa. Neljä natsaa antaa olettaa, että harjoittelija on lähellä seuraavaa vyötä. Onko näin kuitenkaan? Itse olen saanut natsan lisää lähes päivälleen puolen vuoden välein sinisen vyöni saamisen jälkeen. Onko kehityskäyräni siis ollut suora viiva ja onko seuraava korotus purppuravyö ja tapahtuu tämän vuoden joulukuussa? Tuskin (paitsi että seuraava korotus on kyllä purppuravyö, kun loppuivat väliaskeleet kesken). Tuskin myöskään olen lähempänä purppuravyötä kuin huomattavasti minua pidempään harjoitelleet muutaman natsan sinivöiset (jotka pyyhkivät meikäläisellä lattioita), jotka eivät yksinkertaisesti ole olleet paikalla graduointitilaisuuksissa. Natsat ovat kuin lahjoja pikkulapsille, ettei harjoittelijalle tulisi paha mieli, kun joku toinen saa ja hän ei. Ylipäänsä jos kaikki natsat lasketaan yhteen, niin lajissa on 20 (!!!) vyöarvoa ennen mustavyötä (ja 10 vielä sen jälkeen). Eikö vähemmälläkin selviäisi? Minun mielestäni paljon parempi vaihtoehto sille, että joku on sinivöinen ja joku on kolmen natsan sinivöinen, on se, että sinivöiset ovat sinivöisiä, ja kun joku on valmentajan mielestä liian hyvä olemaan sinivöinen, graduoidaan hänet purppuravöiseksi. Sinivöisen ja purppuravöisen välille voidaan ehkä vetää jonkinlainen erottelu, mutta mikä ihme erottaa yhden natsan sinivöisen ja kahden natsan sinivöisen? Se yksi teipinpala, eikä mikään muu.

Kaiken kaikkiaan vöistä voisi pölistä monta sivullista (kuten netin keskustelufoorumeilla usein tehdäänkin). Pointti on kuitenkin se, ettei kannata unohtaa mitä lajin esittelyteksteissä sanotaan: "Lajissa ei ole vyökokeita, vaan opettaja myöntää seuraavan vyöarvon, kun katsoo oppilaan tämän ansaitsevan" (sama ajatus eri muodoissa, lainaus ei ole suoraan mistään). Myöntö ei siis tapahdu välttämättä silloin, kun joku on voittanut suomenmestaruuden. Mutta ei myöskään välttämättä juuri silloin, kun seurassa on vieraileva valmentaja opettamassa. Vaan juuri ja täsmälleen silloin, kun opettaja sen sopivaksi katsoo. Se milloin kukin opettaja näin tekee, onkin täysin eri asia, eikä se kaikeksi onneksi minulle edes kuulu, kun ei moisia valtuuksia riippakivenä kerran ole.