Tulikin lopulta osallistuttua vain yksiin Drysdalen treeneihin, mutta tuntuu, että paljon sain irti siitäkin. Robert oli erittäin ystävällinen ja mukava heppu, ja juttelinkin treenien jälkeen pidemmän tovin miehen (sekä Jyrin ja Tuomaksen) kanssa maailman menosta.

Ihan aluksi on syytä mainita jokunen Drysdalen treenien aikana esittämä lausahdus. Ensimmäisenä Robert totesi, että pitää ajatella asioita sekvensseissä (eli suomennettuna ketjuissa), eikä niinkään yksittäisinä tekniikoina. "A to B to C to D back to A" oli Robertin esitys tästä asiasta. Tuttu pointtihan tuo on, mutta oli mukava kuulla se kovatasoisen jampan muotoilemana. Loppupuheessaan Robert sanoi, että jitsun pitäisi olla habit eikä hobby. Jos joutuu harkitsemaan, meneekö treeneihin, niin ei mene. Ehkä näin, mutta taidan kuitenkin varata itselleni oikeuden hoitaa tarvittaessa koulujutut treenien aikaan, jos ja kun ne kuitenkin menevät jatkossakin viime tippaan. Toisaalta vakavan habitin kanssa kaiketi järjestäisi muutkin asiat niin, että tämän tavan ylläpito onnistuu. Niinpä näinpä.

Itse tekniikat olivat kilpikonnasta, mikä tietenkin sopi mulle erittäin hyvin. Tilanteessa lähdettiin siitä, että vastustajalla oli polvi kyljessä, toinen jalka ylhäällä ja hän hapuilee kellokuristukseen tarvittavaa kaulusta. Aivan aluksi tartuttiin ristikkäisellä kädellä omasta vastustajan puoleisesta kauluksesta ja korotettiin se korvalle. Tällä suojattiin tehokkaasti kumpikin kaulus. Tätä puolustusta olenkin käyttänyt, mutten ehkä aivan noin systemaattisesti. Toinen lähtökohtainen toimenpide oli, että haluttiin pitää vastustaja näköpiirissä, eli kasvot käännettiin kohti kaveria.

Tästä asemasta lähdettiin sitten hyökkäämään. Vapaa käsi, eli se, joka ei ole kauluksessa, kurottaa ja tarttuu vastustajaa polvesta. Otteessa oli tärkeää hakea se ulkopuolelta, jotta ei olisi esim. reverse omoplatan vaaraa. Jos vastustaja koettaa huukata, vedetään jalkaa kohti, ja työntämällä saadaan polvi maahan, mikä olikin tässä tavoitteena. Kun polvi on maassa ja kontrollissa, ylitetään vastustajan lähemmän jalan sääri polvella. Jalan sai viedä kokonaan ylikin (eli vastustajan jalkojen väliin), mutta Robert piti pelkkää polvea turvallisempana. Tämän jälkeen käännettiin otsa maahan sekä vapautettiin kauluskäsi ja tuettiin myös se mattoon. Tästä asemasta tehtiin sitten kärrynpyörämäinen liike vastustajan "yli", ja saatiin side position.

Toisessa tekniikassa vastustaja työntää yllä kuvatusta asemasta painoaan päälle ja estää näin kärrynpyörän tekemisen. Ratkaisuna tähän lukitaan vastustajan yli oleva käsi kainaloon (pelkkä rannekontrolli ei riitä, vaan tulisi saada kyynärpää lukittua käsivarren alle). Tästä hallinnasta tuodaan ulompi polvi mahdollisimman syvälle itsen ja vastustajan alle, ja pyörähdetään ympäri. Hallinta side positioniin, jos mahdollista. Jos vastustaja lähtee puolustamaan tätä liikettä vetämällä jälleen painoaan pois päältä, palataan ensimmäiseen tekniikkaan.

Kolmannessa versiossa vastustaja nouseekin seisomaan, kun ollaan saatu polvesta ote ja jalka vastustajan jalan yli. Tästä noustaan myös itse yli, ja pidetään jalka vastustajan jalkojen takana. Variaatioita tästä jatkoksi tuli kaksi. Ensimmäisessä tartuttiin vastustajan lähempänä olevasta jalasta (toinenhan hallussa jo olikin) etupuolelta, ja lähdettiin viemään single legin kaltaisesti vastustaja mattoon. Aika puhdasoppinen jyräys siis. Toisessa versiossa pelättiin vastustajan heittävän uchimatalla, joten tartuttiinkin vastustajan lähemmän jalan takaa, jolloin hän ei pääse potkaisemaan jalkaa alta. Tästä Robert toi ulomman jalkansa (erityisesti polven) vastustajan jalkojen alle, ja rullasi vastustajan siitä yli. Jos vastustajan base on mainio, voidaan jalalla lisäksi ottaa huukki nilkan korkeudelta. Jos ongelmat jatkuvat, voidaan toinen jalka ottaa toiseksi huukiksi, jolloin pidetään tavallaan X-guardia nilkan korkeudelta ja levitetään kaverin jalat alta tällä tavoin.

Lopuksi Robert vielä totesi, että vaikka nämä tekniikat eivät toimisi yrittäessä, tai jos ei pitänyt näistä hyökkäyksenä, voi niitä kuitenkin huonoimmillaankin pitää hyvänä puolustuksena. Kun ollaan saatu vastustajan ulompi jalka haltuun, huukin hakeminen vaikeutuu huomattavasti. Sama pätee myös, kun ollaan polvella ylitetty kaverin sääri. Ilman hallintaa koko jalan yli vieminen tosin avaa kneebarin, mutta sitähän ei näissä tekniikoissa ollutkaan tarkoitus sallia.

Tekniikkaharjoitusten jälkeen drillattiin tätä asemaa. Alla oleva otti valmiiksi polven haltuun ja vei jalan vastustajan säären yli. Alla olevan tuli pyrkiä päälle, päällä olevan täytyi lopettaa. Olin alla heti ensimmäisestä lähtien, ja koska päällä olevan piti lopettaa, en sitten hävinnytkään kertaakaan (vaikka hallitsevia asemia toki luovutin). Sali oli kuuma ja kovasti tuli väsy.

Tämän jälkeen oli vielä kolme erää sparria. Itse otin kaksi, Tapion ja Tuomaksen kanssa. Olin tyytyväinen, sillä sain harjoiteltua kummankin kanssa juttuja, joihin olen koettanut panostaa. Tapion kanssa siis krusifiksiselkää ja Tuomaksen kanssa perhosen puolustamista. Perhosen puolustaminen oli varsinkin parantunut paljon. Nyt täytyisi vielä lisätä repertuaariin muutama suora ohitus siitä, sillä nyt kaikki yritykset tapahtuivat halfguardin kautta. Mikäpäs siinä tosin, etuja satelee. Jei.

Hyvä fiilis ja kiva sää.