Väärässä olin, ei mennyt paini surkeasti vaan loistavasti. Rennohkot treenit oli jälleen, ja olo niiden jälkeen loistelias. Treenit alkoivat Pederin ohjauksessa, mutta Rikard ilmaantui paikalle ensimmäistä tekniikkaa tehtäessä ja omaksui sen jälkeen tekniikkaopetuksen itselleen.

Pederin osiossa tehtiin tuota tämän viikon toistuvaa teemaa, eli armdragista jalkaotteella kippausta saidiin ja siitä jatkoa mounttiin ja mahdolliseen kuristukseen/crankiin. Tämän jälkeen tehtiin Rikardin opetuksessa selänottoa suljetusta. Ristihihasta ote ja nykäisy pitkälle ristiin. Tiukasti jaloilla hallinta. Alempi jalka potkaisee vastustajan ulomman jalan suoraksi, jonka jälkeen voi joko lähteä hakemaan huukkia tai kuristusta, kuten tässä tapauksessa tehtiin.

Seuraava tekniikka oli juji vastaliikkeenä ohituksesta tehtävään kimuraan. Tuttua huttua, mutta sainpa taas motukkaa tehdä kimuran kyseisestä asemasta. Mukavampaa taistella, kun sparrikaveri tietää edes yhden kountterin.

Loppuun tehtiin vielä tekniikkaa, jonka Rikard oli nähnyt jossakin mustavöisten matsissa. Suljetusta kaverin ryhteillessä noustaan istumaan ja otetaan halausote vastustajan käsien päältä. Istutaan taakse ja kuperkeikataan suuremmin koreilematta ympäri mounttiin. Taisin olla yksi ainoista, joka sai tuon heti toimimaan, ja samoin niitä harvoja, jotka saivat sen toimimaan huomattavasti itseään kookkaammalle (menin Pederin pariksi tekemään, kun hänellä oli vaikeuksia oman parinsa kanssa). Hauska tekniikka, vähän lopun positiosparreissa tuolla uhkailinkin kavereita.

Treenien loppupuolisko meni ohitussparrissa (med lås). Värivyöt matolla ja jonosta tulee aina uusi valkovöinen ohittamaan. 10-15 minuutin jälkeen lyhyt tauko ja sitten samat jampat matolle ja nyt vuorostaan valkovöinen tulee pitämään guardia. Sain sekä alta että päältä tehtyä todella puhtaita teknisiä suorituksia ja lantio liikkui paremmin kuin aikoihin (lieneekö johtunut venyttelystä vai mistä). Erityisen tyytyväinen olin, että sain suoritettua tekniikoita, joita oon drillannut pidemmän aikaa. Mukavaa nähdä, että niitä alkaa saada omaksuttua aktiivipakettiin.

Viikonlopusta tulee lopulta parin päivän tauko, kun en jaksanutkaan mennä tuonne junnutreeneihin tänään. Ulkoisesti voisin selitellä jättäytymistä sillä, etten ole varma olisiko Mathias, joka minut sinne kutsui, vetämässä treenejä. Sisäisestä tarkastelusta puolestaan löytyy huomattavasti rehellisempi selitys, nimittäin pitää myöntää, että uupunut on olo. Tulihan tuossa toisaalta kuusi lajitreenipäivää putkeen, joten kai tauko on paikallaankin.