Kyllä on kovaa hommaa näin lopetushakuiselle painijalle tuo lukkopaini taitavien sällien kanssa. Ensimmäistäkään lopetusta en saanut. Tosin otin kaksi pitkää erää seuran kenties parhaan -70kg lukkopainijan kanssa ja yhden todellisen 15 minuutin maraton-erän pikku-Davidin kanssa (seuran paras -65kg lukkopainija). Erät kun otettiin ensimmäiseen pistesuoritukseen, niin meinasi vähän venähtää.

Surkeassa kunnossa kyllä nuo kintut. Lähdin tekemään toukkaria ja vastustaja vastasi omalla vastaavallaan. Vaikka aika räkäisen otteen sai vain, niin pakko oli taputtaa, kun tuntui että luut puskee ihosta läpi. Todella tuskaisessa kuosissa nilkat. Harmittaahan tuo, mutta minkäs sille tekee.

Tänään on sitten lepopäivä ja sapettaa sekin tietenkin. Vaikka tuossa eilen vielä haikailin taukoa, niin nyt tuntuu tappeluenergiaa taas riittävän. Ja salilla sitä paitsi eläminen sattuu paljon vähemmän kuin sen ulkopuolella.

Jotain positiivista kuitenkin tässäkin päivässä. Löysin uskoakseni koulualueen parhaan ravintolan. Lounas oli riittävän iso, hyvälaatuinen ja täkäläisittäin halpa (tosin 5,5e kustantaa silti). Nämä mun harvat luennot on pääosin tuossa rakennuksessa, joten tuolla tullee syötyä jatkossakin.