Treeneissä oli tekniikkana guardiin hyppäämisiä ja erilaisia juttuja mitä siitä voi tehdä. Jaloilleen palaamisia, kun vastustaja ei tulekaan mukana alas, oma-aloitteista pudottautumista alas ja tästä erilaisia swiippejä ja lopetuksia. Ei kummoista.
Sparri oli aikamoinen tunteiden (jos niistä tämän lajin yhteydessä sopii puhua) sekamelska. Alkuvaiheessa olin jopa varsin tyytyväinen, kun sain lopetettua uskoakseni seuran toiseksi kovimman sinivöisen (-76kg jamppa). Sanoi treenien jälkeen, että pitkä aika on siitä, kun viimeksi sinivöiselle taputti, joten aina vain mukavampi. Tämän erän jälkeen otinkin sitten ensimmäisen kerran ilmeisesti seuran kovimman sinivöisen kanssa, ja tukkapöllyä tuli, vaikka saman painoluokan gubbe on kyseessä. Avoimesta koetti kauluskuristusta, joten pakko oli kuperkeikata alle. Täältä swiippasin kimuralla löysästä halffista. Swiippaannuin uudestaan avoimesta ja puolustaessani ohitusta annoin selän huolimattomasti ja hyönteisjalka nappasi bodytriangelin kiinni (särkee muuten selkää tuon jäljiltä). Siinä sitten pyristeltiin molemmin puolin tuloksetta loppuerä.
Viimeisen erän otin erään valkovöisen kanssa. Ihme tyyppi on tämä, aina voimalla vääntää, eikä tunnu mikään tekniikka tarttuvan lähimainkaan (ollaan jo kaksissa treeneissä tehty parina viikateswiippiä ja edelleen joudun joka kerta asettelemaan sen otteet kohdalleen). No joka tapauksessa, olin tekemässä perinteistä kimuraswiippiäni, mutta jampan voimapuristusote irtosi. Tällöinhän tuo lukko kiristyy aika nopeasti ja taisi kaveri vähän säikähtää tuosta. Ainakin älähti. Jatkettiin siitä kuitenkin, ja lähdin hetken pyörinnän jälkeen tekemään aivan tavallista ristikuristusta knee-on-stomachista. Ihme hepulin sai tästä ja taputti melkoisen raivolla. Ilmeisesti oli sitä mieltä, että olin jotenkin rykäissyt tuon kuristuksen kiinni, mitä en kyllä ainakaan omasta näkövinkkelistäni todellakaan tehnyt. En tämän jälkeen enää viitsinyt lopettaa lainkaan, vaan pesiydyin mounttiin ja annoin sen voimatempoa ja -siltailla sydämensä kyllyydestä. Toivottavasti tuloksettomuus sai edes vähän epäilemään voimapuskemisen kannattavuutta. Kaikesta epämääräisyydestä huolimatta jäi vituttamaan tämä sparri. En todellakaan halua, edes tällaisen tyypin silmissä, profiloitua miksikään aggrerykijäksi. Pahoittelin kyllä tapahtunutta jälkikäteen pukuhuoneen puolella, mutta enpä tiedä vaikuttiko juurikaan. Omat fiilikset tästä treenistä tämä tappoi kuitenkin tehokkaasti. Tähän saattaa toki vaikuttaa myös se, että tuon Södertäljen keikan ja metro-ongelmien vuoksi olen syönyt viimeksi yhdentoista pintaan aamulla, joten ei energiatasot ole aivan katossa.
Tällä viikolla on taas tuo helkkarin ruotsalaiskulttuurikurssi iltojani piinaamassa. Täytyy keksiä joku nokkela menetelmä luistaa sieltä, että pääsisin treenaamaan, jää nimittäin sunnuntaitreeni joka tapauksessa väliin, kun olen Uppsalassa. Neljä välipäivää (kurssi siis uhkaa sekä tiistaita että torstaita, ja lauantaisin ei ole treenejä) on noin neljä kertaa enemmän kuin meikäläinen kykenee tuskatta sulattamaan.
Kommentit