Tänään oli hyvä päivä. Sain ostettua käsipeilin, jonka ansiosta sain hiukset ajeltua, löysin uuden reitin Hiltiin ja lisäksi vielä treenitkin sujuivat kerrassaan mainiosti. Melkein voisin sanoa, että ei voi valittaa, mutta jos oikein yrittäisin, niin varmaan jotain huonoakin keksisin.

Jos olen oikein kuvion käsittänyt, Hiltissä ei järjestetä alkeiskursseja lainkaan. Näinpä tämän illan BJJ-treeneissä olikin rutkasti ensikertalaisia. Tekniikka oli näin ollen varsin yksinkertaista (ja sitä oli Hiltin mittapuulla aika paljon). Hieman hajanainen paketti, mutta käytännössä tekniikkaosuuden voisi kai tiivistää arm dragiin ja single legiin käsipainista sekä kahteen perusohitukseen perhosesta (sprooli jalkojen päälle ja kierto sekä käsi selkään ja jalkojen kieppaus sivuun).

Tekniikkapörinöiden jälkeen käytiin jälleen kerran positiosparria guardista. Eilisen fiilikset mielessäni aloitin vuorollani jokaisen sparrin avoimesta guardista (guardin pitäjä saa nimittäin valita mieleisensä aloituksen). Sparrit sujuivat erinomaisesti, "voitin" jokaisen erän. Erityisesti piristi yli 90kg sinivöiselle erittäin onnistuneesti sujunut sekvenssi overhuuk-halfbutterflysta triangeliin, josta gogoplata-hämäyksen kautta omoplataan, josta takaperinkuperkeikkaswiipillä vastus kumoon.

Varsinaisissa sparreissa otin kaksi erää ensikertalaisten kanssa, joten annoin niiden pöristä omiaan suuremmin kiusaamatta. Päällä ollessani yritin aiheuttaa sen verran epämukavuutta, että löytäisivät motivaatiota keksiä poistulo, ja keksiväthän ne. Viimeisen erän otin noin 76kg sinivöisen kanssa ja tein muutaman todella hienon jujin, vaikka itse sanonkin. Todella tyytyväinen olo oli treenien jälkeen.

Mielenkiintoista sinänsä, että Suomessa mua on useasti arvosteltu liiallisesta hymyilystä sparrin aikana. Tänään treenien jälkeen eräs sivustakatsoja mainitsi, että näytän hirvittävän vihaiselta sparratessani, aivan kuin aikoisin tappaa sparrikaverini. Noh, ketään en hengiltä aio saattaa, joten ehkä voisi koettaa jälleen siirtyä hymyileväisempään kanssakäymiseen. Yritetään nyt tämä selittää vaikkapa vasta-ajellulla päällä, kenties kilttikin poika näyttää tavanomaista ilkeämmältä tukattomana.

Eilinen tekosyyni hengästymiselle (eli selkätuki) sai tänään uutta tuulta alleen. Rohkenin treenata ilman ja happi riitti kerrassaan mainiosti. Toki treenitkin olivat eilisiä kevyemmät. Jatkamme kokeita.