Tuli vähän taukoa kirjoittamiseen, joten kerrataanpas tässä nyt sitten. Lauantai oli Lazy Saturday, en tehnyt tasan mitään hyödyllistä muistuttavaakaan. Sunnuntain sen sijaan vietin tuomaroimassa Grapplers' Paradise -lukkopainikilpailua Uppsalassa. Täytyy ihastella ruotsalaisten kilpailuviettiä. Kisa oli statukseltaan suomalaisittain salikisa, mutta silti kilpailijoita oli noin 160 kappaletta. Ja tämä siitä huolimatta, että aloittelijoita ei ollut mitenkään eroteltu kokeneista. Sarjat olivat siis varsin isoja, ja ottelussa saattoi aivan hyvin osua vastakkain vasta-aloittanut ja ruskeavöinen. Vaikka kovasti vitsaillaan ruotsalaisesta lintukodosta, niin tältä osin kyllä suomalaisten "miten pystyisin välttämään vähänkään kovemmat vastustajat"-asenne kalpenee aika kovasti.

Koostaan huolimatta kisat oli hyvin organisoitu. Hyödynsivät tietotekniikkaa todella ansiokkaasti, tulokset päivittyivät livenä (kirjaimellisesti jokaisen matsin jälkeen) nettiin, ja ottelumattojen välissä oli skriini, jolla ilmoitettiin käynnissä olevien otteluiden osanottajat. Lisäksi sen sijaan, että seinälle olisi teipattu läjä rupisia papereita, ottelijat pääsivät neljältä monitorilta seuraamaan kaavioiden etenemistä. Kaiken kaikkiaan erittäin juohevasti sujuneet kilpailut, vaikka pitkä päivä tulikin seistyä matolla.

Omalta osaltani tuomarointi sujui aivan mukavasti. Jokunen mahdollinen virhe tai ainakin tilanne, jonka olisi voinut tuomita toisin, toki tuli vastaan, mutta niin käy aina. Ei ole mitään järin täsmällistä tiedettä tuo käsienheiluttelu. Valituksia ei kuitenkaan tullut ottelijoilta, järjestäjiltä, eikä edes kulmamiehiltä, joten olen tyytyväinen siltä osin.

Maanantai jäi välipäiväksi, vaikka treeni-intoa olisikin piisannut. Sen verran oli flunssan oireita, etten viitsinyt riskeerata ja mennä hikoilemaan. Ihan hyvä niin, sillä tänään tiistaina olikin sitten ns. tappamisen iloa painissa. Rikard oli itse vetämässä treenit, ja veteli ne kerrankin kokonaisuudessaan. Tehtiin jälleen tuota armdragista side positioniin kippausta. Tästä jatkettiin kauluskuristuksella (toinen käsi niskaan) ja kellokuristuksella. Katsottiin myös sama tekniikka kuin viimeksi, eli suljetusta guardista käsi ristiin ja puolittain selkään ja kuristamaan.

Sparrit meni vähän hassusti, enkä saanut kuin yhden kahden minuutin erän Pederin kanssa. Satuin nimittäin tietämättäni kiertojärjestelmän viimeiseen paikkaan, joten palasin suoraan ekan erän jälkeen jonoon. Jonossa olevat komennettiin tekemään leukoja (3 toistoa ja leukajonon perälle, samaa niin kauan että on vuoro mennä sparraamaan). Juuri kun pääsin takaisin matolle, Rikard (joka olisi ollut ensimmäisenä parina) halusi pitää lepotauon. Tämän lepoerän jälkeen homma lyötiinkin seis ja tehtiin lajinomaista jalkajumppaa loppuaika. Ihan hauskoja juttuja, muun muassa kumarruttiin kädet seinää vasten, pari hyppäsi selkään ja tehtiin pohjenostoja (mikäli Juhani tämän blogin lukemista jatkaa, niin tässä osoitus siitä, miten hengenvaarallisia pohkeita tässä lajissa luodaankaan).

Treenien jälkeen pyysin Martinilta vinkkejä hyppyjujiin. David hyppytekniikoiden puolijumalana tuli mukaan juttelemaan ja todella hyviä vinkkejä sain. Davidilta kunnon isoon hyppyyn (ensin selkään/kylkeen ja sieltä käteen) ja Martinilta suljetun guardin kautta tehtävään (todella nokkela juttu, jossa työnnetään kädellä vastustajan jalkaa pois alta).

Useampi ihminen on muuten viime päivinä kysellyt, että mitenkäs kielen kanssa menee. Noh, totta puhuen menee vähän heikosti. Koulussa opiskelu on pääosin englanniksi, tosin tuolla itseopiskelukurssilla on jokunen teksti ruotsiksi. Treeneissä on jäänyt vähän englanti päälle, kun useampi on mulle englantia joutunut puhumaan jossakin vaiheessa (kun en ole ruotsiksi asiaa ymmärtänyt) ja pitäytynyt tässä kielessä sen jälkeen. Ja kun muut ovat kuulleet minulle puhuttavan englantia, niin ovat omaksuneet tämän tavan itsekin. Tämän päivän treeneissä otinkin itseäni niskasta kiinni ja puhuin niin vähän englantia kuin mahdollista. Ja kyllähän sitä itsensä saa ymmärretyksi huomattavasti alkuaikoja paremmin ruotsiksikin. Ja ymmärtäminen se vasta parantunut onkin. Hauskasti muuten kävi ilmi, että kun muutaman ihmisen ruotsi on tuntunut hyvin vaikealta ymmärtää, niin natiiveilla on samojen ihmisten kanssa hankaluuksia. Ei siis ole pelkästään minun urpoudestani kysymys, jotkut vain puhuvat epäselvästi.